never say never

 About pari vuotta sitten sanoin parille kaverille, että jos Justin Bieber tulee koskaan Suomeen meen sinne keikalle ja hypin eturivissä. Sillon olin vielä heitteri, joten sanoin kans, että otan pullon mukaan ja heitän sitä pullolla päähän. No 18.7.2012 kävi sitten niin, että Believe kiertueen keikkapaikkoja julkistettiin ja Suomi oli mukana. Eipä siinä mitään, hankittiin liput, mutta ei saatu niitä eturivi lippuja. Eikä kyllä haittaakkaan, oon tosi ilonen ja kiitollinen siitä, että sain ees lipun, koska ne myytiin loppuun TODELLA nopeesti ja moni jäi ilman.
  Eilen koitti siis vihdoin se päivä, että Justin esiintyi Hartwallilla. Kyllä sitä siellä areenan ulkopuolella mietti, että mitä ihmettä mä oikeen teen täällä. Jokapaikassa oli hysteerisiä teinityttöjä JB-paidat päällä ja JB+ BELIEVE kirjoitettuna naamaan tai käsiin. Porukat kilju yms. Iha hulluu, ei oltu vielä ees sisällä! No sisällä sitten oli iha semijees hulina, Robin alotti ajallaan. Pointsit siitä ja energisyydestä + yleisön huomioonottamisesta. Muuten ei oikeen tää lämppärijuttu toiminu, Robin ei sytytä mua.
  Justin oli myöhässä.. Ei se sinänsä haitannu mitään, mutta kun oli hirvee vessahätä eikä viittiny mennä vessaan koska ajatteli, että Justin tulee lavalle just sillon kun oot vessassa. Jokatapauksessa vähän ennen ysiä lavan valot "räjähti" ja yleisö alko kirkuun. Screenille ilmestyi laskuri, joka näytti, että keikka alkaa 10 minutin päästä. Siinä kerkes käymään hyvin vessassa, ja tunnelma taas nousta. Tuntia aikasemmin Hartwallilla oli kiertänyt aaltoja katsomossa ja erilaisia "Juistin, Justin" huutoja. Aina tasaminuutin kohdalla kuului huutomyräkkä ja kun kello näytti 00:00 areena räjähti huutoon. Korvissa soi vieläkin..
  Pakko myöntää, show oli upee. Kaikki valot, lavasteet ja videot oli ihan mielettömiä! Jotenkin jäi vaan ärsyttään se, että se oli liian hiottu, eikä "kässäristä" poikettu. Justin ei myöskään heittänyt läppää yleisön kanssa, tai muuten huomioinu kauheesti. Tottakai catwalkilla koskettiin käsiin yms perusjuttuu, mutta itte esiintymisestä jäi vähän konemainen olo. No mikäs siinä, olihan se mieletöntä nähä maailman seuratuin julkkis ja olla suurissa bileissä yhessä 12 000 muun kanssa. Ja koska ittekkin oon suuri fangirl pystyin jotenkin samaistuun beliebereihin. Oma idoli, jota on parhaimmillaa odotettu se 5 vuotta Suomeen ja sitten pääsee vihdoin näkeen sen. Ja vaikka se niin hassulta näytti, kun keikan jälkeen fanit kulki ympäriinsä itkien, pakko myöntää että jep, minäkin itkin kun näin suurimman idolini, Eric Saaden ensimmäistä kertaa. Anyway, Hesarin nettisivuilta löytyy tosi hyvä artikkeli keikasta. Lukekaa *link*

Onnelliset lipunomistajat

Kai se on koettava kerran elämässä, Robinin esiintyminen. 

Justin laskeutumassa katosta

Tästä esityksestä+biisistä tykkäsin kovasti! Mulla ei vaan oo hajua mikä biisi oli kyseessä. Jokatapauksessa videoclipit screeneillä biisien aikana/jälkeen oli ihan mahtavat! She dont like the lights biisin alussa oli video, missä paparazzit jahtas Justinia. Mielettömän upee! Lisäks jonkun biisin jälkeen kyseinen kerros, missä Justin tässä kuvassa seisoo peitty savusta&Justin hyppäs sen sekaan. Lavan alla olevalla screenillä tuli video, missä Justin putos veteen ja räpiköi siellä. 

Be Alright & sydänmeri. JB keskellä sydäntä :)

Viimesiä viedään, tässä näkyy upeita valoja jota siis kuulu koko keikkaan.

fangirl moments #1

  Aattelin kirjoitella muutamia postauksia liittyen mun idoleihin. Oon päässy näkeen ja tapaan aika montaa niistä joten juttua piisaa. Ensimmäinen postaus aiheesta "Jossu ja idolit" on Mikael Granlundista, koska sunnuntaina tulee tasan vuosi siitä, kun näin kaverin viimeks.

  Mikke on ollu mun suosikkipelaaja jo ennen ilmaveiviä. Tuntuu pahalta lukee ihmisten kommentteja Mikestä, varsinkin nyt viimeaikoina kun pelit NHL:ssä ei oo menny hyvin. Jokaisella on omat mielipiteet, mutta se, että odotetaan ilmaveiviä joka pelissä ja kun sitä ei tuu haukutaan pelaaja pystyyn alkaa oleen jo ilkeetä. Lisäks kukaan ei oo syntyny kultalusikka suussa. Ihailen Mikessä just sitä, että kaveri on niin nöyrä ja todellaki tehny paljon duunii lätkän eteen. 

  No anyway, oon nähny Miken neljä kertaa ja sen lisäks päässy vielä tapaan pari kertaa. Onneks en oo kuullu kenenkään sanovan, että Mikke on "famewhore" sillä sitä se ei todellakaan oo! Kaveri on mielettömän kohtelias, ja vaikka takana olis huono peli faneille ei käännetä selkää.

 Ekan kerran näin MG:n yhdessä muiden Leijonien kanssa Keskustorilla. Muistan, että koulussa oli sinä  päivänä hieman keskittymisvaikeuksia. Keskustorilla oltiin kaverin kaa jo hyvissä ajoin, tarkotuksena oli päästä mahdollisimman eteen, mutta systeemi siellä kusas niin että jäätiin sinne vähän sivummalle. Ei siinä mitään, siinä vaiheessa kun pelaajat lähti lavalta juostiin sinne lavan sivuun ja oli mielettömän lähellä, että en saanu nimmarii Mikeltä. Mitään muuta en oikeestaan näistä kultajuhlista muista muuta kun siinä pelaajia kuulutettiin lavalle ja numero 64 lähesty mun sydän pamppaili hullun lailla ja polvet oli pettää. Tyypillisiä oireita fangirleille.. 

 Toinen kerta oli syksyllä kun mentiin äidin kaa kattoon SM-liigaa. Ärsytti siinä vaiheessa, kun kauden ohjelma julkastiin ja huomasin että neljästä pelistä, mitä HIFK pelais Tampereella olisin matkoilla just ne Ilveksen pelit, eli siis 2 peliä. Eipä siinä mitään, kerrankin olin ilonen että Tappara oli olemassa. 

  Itte pelistä en muista paljoo mitään, oliskohan ollu niin että HIFK voitti. Pelin jälkeen koitti itse jännin osuus, ikuisuudelta tuntuva pelaajien odotus. Vihdoin koitti se hetki kun pelaajia alkoi virrata jäähallin uumenista, mukaan lukien MG. Jalat täristen ootin omaa vuoroo ja ääni väristen kysyin varovasti "saanks mä nimmarin" ja "saanks mä kans kuvan". Kuva on kaikkee muuta kun onnistunu, sillä en tajunnu ottaa kunnon kameraa mukaan ja Nokian kännykän 3,2mpx kameralla ei huippulaatua tuu. Väliäkö sillä, Mikke näytti niin syötävän suloselta tossa pipossa ja muistan myös sen, että se otti mut ns "kainaloon" tossa kuvassa eli kieto käsivartensa mun ympärille. Sitä ei nää tossa kuvassa mutta vitsit se tuntu taivaalliselta!

  Missään lätkäpelissä en oo kokenu vastaavaa tunnelmaa kun Hartwallilla paikallispelissä. Kyseessä oli vieläpä pudotuspelit ja halli oli loppuunmyyty. Mahtava tunnelma ja mielettömät paikat! Peli oli sitten pitkä miinus. Ja siinä vaiheessa kun Mikke määrättiin laukoon rankkarii keskellä peliä... Sydän hakkas lujaa että huh huh ja sitten kun narripoika torju vedon... Oli lähellä ettei tää tyttö alkanu itkeen. 
  Pelin jälkeen ettittiin pelaajien sisäänkäyntiä äidin kaa, ja koska Hartwall on sen verran vieras paikka me ei löydetty sitä ennen kun oli liian myöhästä. Harmitti tosi paljon, sillä epäonnistuneen rankkarin ja tapaamisyritysten lisäks HIFK hävis pelin. Ei se mitään, aina ei voi voittaa. 

 Viimesin kerta (todellakin toivon että ei oo kirjaimellisesti viimesin) oli vuosi sitten Tampereella. Leijonilla oli harjoitusmaaottelu Valko-Venäjää vastaan ja tottakai sinne oli pakko päästä! Tunnelma oli siisti, Hakametsä oli ihan täynnä. Oli tosi kiva myös päästä kattoon Leijonien pelii ja nähdä muitakin suomalaisia huippupelaajia. Oon ollu joskus monta vuotta sitten vastaatyylisessä Suomi - Kanada pelissä, joten kerta ei ollu ensimmäinen kun nään Leijonien peliä. Meillä oli hyvät paikat, olisko ollu kolmas rivi VV:n vaihtoaition takana. 

  Pelin jälkeen porukkaa kokoontu pelaajien sisäänkäynnin luokse. Tuntu, että venattiin ikuisuus. VV:n pelaajia tuli ulos, mutta Leijonia ei näkyny. Kunnes äiti huikkas mulle, että pelaajat on tullu toisesta ovesta ja siellähän niitä oli. Juoksin suoraan Miken luokse ja olin ekana siellä. Moikkasin ilosesti, sillä tällä kertaa jännitystä ei ollu. Kysyin nimmaria ja kuvaa ja yhtäkkiä porukka piiritti meidät. Se oli oikeestaan aika hauskaa, seistä idolinsa vieressä ja kattella kun se kirjottaa nimmareita. Sun kynällä. Lopulta porukka hälveni ja sain nimmarin, kynän takasi ja kuvan josta tuli ihana. Äiti otti myös pari muuta kuvaa musta ja Mikestä ja pelkästään Mikestä kun se jako nimmareita. Aah, täydellistä!

ps. en oo vieläkään pessy tota paitaa enkä kyllä tuukkaan peseen 

barca, barca, baaaaaaaaarca!

"varo mistä unelmoit, se voi toteutua"

 Sain about 3kk sitten tietää, että ollaan menossa luokkaretkelle Barcelonaan. Fiilis mikä sillon tuli oli mahtava. Vielä kun kävi semmonen tuuri, että saatiin myös liput Mestareiden liigan peliin, FC Barcelona vs. Paris Saint Germain, oli vaikee uskoo kaikkee todeks. 3 kokonaista päivää oli liian lyhyt aika näin isoon kaupunkiin ja näin isolle joukolle, mutta oon kiitollinen joka hetkestä. Eipä moni lähe luokkansa kanssa ulkomaille. 

 Barcelona oli upee kaupunki, just sopiva meidän jengille. Nähtävää ja koettavaa oli mielin määrin. Ehkä  vähän liikaa... Ei siinä mitään, hyvä syy palata takasin.  Kuvia on aika paljon, joten antaa niitten puhua. Vastailen kysymyksiin ihan mielelläni jos niitä on. 

*klikkailkaa isommaks noita kuvia*                                     

  

Ekana päivänä käytiin kattoon Sagrada Familia, lähinnä kyllä vaan ulkopuolelta. Kirkko oli jotain mielettömän upeeta ja suurta. Lisäks rakennus on vielä keskeneräinen mutta silti Barcelonan yksi suurimpia turistirysäpaikkoja. "Must see" paikka! Lisäksi nautittiin auringosta ja käytiin vierailemassa Barcelonan keskustassa olevalla kristillisellä koululla.

Ilta olikin jotain niin uskomatonta että huh huh! Camp Nou ja 96,000 katsojaa. Vieläkin tulee välillä semmonen fiilis että olinko mä todellakin tuolla. Kyseessä oli siis Mestareiden liigan peli, pelaamassa oli maailman parhaita futareita kuten Zlatan, Beckham sekä Messi joka todellakin on taitava, herranjestas! En ikinä unohda sitä fiilistä kun tajuttiin, että Messi alko lämmitteleen kentän reunalla. Muutenkin oli unohtumaton kokemus, kannattaa varata Barcelonan matka just sillei että Camp Noulla pelataan matsi!

Toinen päivä kului osittain Barcelonan pääkadulla, La Ramblalla. Siellä oli vaikka mitä, matkamuistokauppoja, ruokapaikkoja, kivoja jätskikojuja josta sai mm. Hello Kitty ja Oreo jätskiä (oi namnamnam) yms. Käytiin myös La Boqueriassa, joka on paikallinen kauppatori/halli. Parasta antia siellä oli hedelmät. Tuoreita mansikoita + makeaa mangoo, nam! En tajua miks Suomessa ei harrasteta kahviloissa ton tapasia hedelmäpommeja.. Lounaaks syötiin tapaksia+paellaa ja jälkkäriks Starbucksia. Voiko asiat olla paremmin? 

Loppupäässä katua oli vielä ihmispatsaita, tässä pari hienointa.

Päivä päättyi akvaarion (oli hieno paikka) kautta rannalle. Paikalliset katto oudosti meitä kun oltiin ihan fiiliksissä rannalla ja otettiin ilo irti merestä. Eipä mitään, niille se on talvi, meille kesä. Ainakaan itte en tiedä parempaa fiilistä kun kävellä rannalla paljain jaloin. 

 

Vikana kokonaisena päivänä oltiin CosmoCaixassa joka on Heurekan tapanen tiedemuseo, mutta astetta isompi ja hienompi. Eniten mieleen jäi sademetsä+kuvassa oleva yrmykyrmy, joka on vissiin suurin kala joka elää makeassa vedessä. Lisäks pihalla törmättiin sulosiin about 10 vuotiaisiin pikkumuksuihin. Pakko oli päästä kuvaan. CosmoCaixassa oli vaikka mitä, sieltä löyty sademetsän lisäks jäätä ym fysiikkajuttuja & maailmansyntyyn liittyviä juttuja. Opettavainen reissu.

Museon jälkeen shoppailtiin rannalla olevassa Maremagnum ostoskeskuksessa. Pakko sanoo, että ei Barcelona mikään shoppailuparatiisi oo. Jostain syystä eksyttiin tuolla Starbucksiin.. En tiiä mitään parempaa kun Starbucksin Caramel Frappuchino. Ilta päättyi Montjuic kukkulan ja Placa de Carles Buigas suihkulähdeaukion kautta ravintolaan jossa tää tyttö pääsi maistaan ekaa kertaa elämässään hummeria. Oli hyvää, jos vaan pappa betalar niin ottakaa ihmeessä tota seuraavalla kerralla kun meette johonkin hienompaan ravintolaan! 

Eipä mulla mitään negatiivista oo Barcelonasta, itse asiassa kattelen lentoja takasin, jos vaikka tällä kertaa pääsis Camp Noulle opastetulle kierrokselle sekä Parque Güelliin.. Jos kaupunkilomalle haluaa, mutta haluaa saada myös aurinkoa ja rusketusta kannattaa ehdottomasti suunnata Barcelonaan!