look at the stars, lets get together

 Eric Saade - Till I Break

 

             Eric Saade ft. DEV - Hotter Than Fire

 Kaikilla meillä on oma suosikkiartisti/laulunkirjottaja, joka tuntuu tietävän sun pään sisältös paremmin kun sä itse. Tuntuu, että se on tunkeutunut sun aivoihin, kalastellu sieltä syvimpiä ajatuksia ja kipuja ja lopuks tehny siitä hittibiisin. Omalla kohdalla kyseinen artisti on Eric Saade.
 Saaden bongasin pari päivää ennen Euroviisujen toista semifinaalia 2011. Kuulin ensin biisin jonka totesin olevan "jännä". Muistan kun ootin Ruotsin vuoroo ja esitystä ja kyllä uppos! Kyseessä oli söpö kundi, biisi uppos ja samoin lavaesiintyminen. Se hymy, mikä Ericillä oli koko esityksen ajan päällä oli niin aito ja todellakin tarttu ruudun toiselle puolelle. Mutta koska kyseessä oli ruotsalainen artisti, yritin ensin torjua pienen fanitytön kipinän sisällä. Loppujen lopuks kävi niin, että Eric vei mun sydämen ja tässä sitä nyt ollaan.
 Eric on loistava esiintyjä eikä keikoilla jätä ketään kylmäks. Artistia joka paneutuu täysillä siihen mitä tekee ja nauttii siitä mitä tekee on ilo katsella, mutta jos artisti vielä kirjottaa biisinsä itse tai porukassa osaa sitä arvostaa erityisellä tavalla. E on aina kirjoittanut (co writing) biisejä omille levyilleen, enään studioon ei mennä muun kuin "Dream Teamin" kirjoittaman biisin kanssa. Eniten ittee "koskettaneet" biisit on Feel Alive, Till I Break, Forgive Me, Someone New ja Stupid With You. Kaikki biisit on kun suoraan omasta elämästä. Omalla tavalla ihanaa, toisaalta taas kauheeta ja ehkä pelottavaa. Jotenkin on helpompi käsitellä omia tunteita biisien kautta..
  Tällä hetkellä yritän saada "replay" nappulan rikki kuuntelemalla tätä biisiä. Kieltämättä oon kuunnellu sen ainakin 10 kertaa putkeen. Kyseessä on siis Ericin tekemä biisi, naisten EM futiskisojen turnnaribiisi. Ihan huikee, löytyy sitä futiskisabiisitunnelmaa, mutta se kuulostaa silti esittäjältä itseltään. Täydellistä!

Pop Explosion 2012 & Pietarsaari 2013

Kommentoikaa kuka on teidän Eric Saade. Kenen tekstit uppoo ja syvälle, ketä ihailette laulunkirjottajana jne. :)

"haaveet voi toteutuu kun kakkuun puhaltaa täysii"

Viimeset kokeet on vieny viimeaikoina aika paljon mun voimia ja aikaa. Tuntuu, että voimat ei riitä ja välillä on semmonen fiilis, että tekis mieli vaan luovuttaa. Mutta jostain sitä voimaa on vaan saatava ja tällä viikolla aina kun on tehny mieli luovuttaa päässä on alkanu soimaan just ylläoleva biisi. Muutenkin tuntuu, että tää viikko ollaan menty Cheekin voimalla. Nimittäin sunnuntainan oli keikka, jota olin oottanu since jouluaatto. Cheek. Tampere talo. Pieni sali. Eturivi. Aika unelma.

 Cheek on kuulunu jo monta vuotta niihin harvoihin suomalaisiin artisteihin, mitä kuuntelen. Pikkuskidinä ei tajunnu lyriikoiden suhteen yhtään mitään, sillon oli kivaa että kyseessä oli komee artisti ja biiseissä hyvä meno. Tällä hetkellä hommat on ihan toisin. Kuuntelen Cheekkii sen takii, että lyriikat on jotain niin parasta. Mies on todellaki Suomen taitavin rimmaaja. Toki kyseessä on mielipideasia, mutta veikkaa, että en oo ainoo joka on tota mieltä. Lisäks noilta seittemältä levyltä mitä Cheek on väsänny löytyy mieletön soittolista lenkille. Semmosta tsemppimusaa. Unohtamatta hitaampia ja sielukkaampia biisejä. Yks mun omista suosikeista on Kyyneleet ja näin ohimennen sanoen, siitä on tää blogikin saanu nimensä. 

 Ton konsertin kruunas se, että Cheek tuli jakaan sen jälkeen nimmareita. Hitto olin ilonen! Päivä jota oon odottanu about 5 vuotta. Belieberit, pystyn kokeen teidän tuskan.. Jotenkin tosi outoo, että vaikka kyseessa on suomalainen artisti et silti oo tavannu sitä. Ja nähny livenäkin vasta 4 kertaa. Omaa ujoutta eikä toisaaltana sillon 5 vuotta sitten tullu mieleenkään, että oisin menny kattoon Cheekkii yksin tai ylipäätään keikalle.. Toisaalta ei se mua niin haittaa, oon kiitollinen siitä mitä mulla on enkä jossittele asioilla. 

 Nimmarijaossa jäin odotteleen viimesten joukkoon, tosin olin aikalailla siinä lössin edessä. Syy miks just näin, halusin saada hätähousut pois jaloista ja siinä edessä näki hyvin ja kuuli hyvin mitä kaikkee Cheek siinä jutteli fanien kanssa. Väkijoukko hälveni ja lopulta kävi niin, että Cheek nosti katseensa, katto mua silmiin ja sano "hei". Moikkasin ja kävelin pari askelta eteenpäin samalla avaten julistetta, johon aattelin nimmarin pyytää. Kyseessä oli Demissä ollut juliste vuodelta -09. Jotain siinä sitten juteltiin julisteesta ja siitä että se on aika vanha. Lisäks Cheek mainitsi, että on hukannu kyseisessä kuvassa olleen hupparin. Tosi söpöö, tuli semmonen fiilis, että ollaan tunnettu monta vuotta ja siinä vanhat kaverit juttelee niitä näitä. Pyysin kans äitienpäivän kunniaks nimmarin äidille ja kerroin jotain siitä, että ens syksyn konserttisalikiertueelle oon "raahaamassa" äitiä. 

 Kun kaikki oli sannu nimmarin otettiin muutama yhteiskuva. Siinä sitten astelin omalla vuorolla herran viereen ja pyysin sitä irvistään söpösti. Vastaus oli parin naurahduksen jälkeen kieltävä, Cheek ei osaa irvistää. Ei ees söpösti. No ei siinä mitään, otettiin kuva jonka jälkeen halattiin. En muista mitä siinä vielä juteltiin, sanoin että "oot huippu" ja vastaukseks sain "kiitos kun tulit". Yks kohteliaimmista ja maanläheisimmistä julkkiksista mitä oon ikinä tavannu. Oma idoli ja suuri inspiraation lähde. Jare Tiihonen. 

Meijän yhtistä en ala tähän laittaan, sori, & lisäksi pahoitteluni kuvien laadusta.

dreams are made to come true

One Direction - I Should've Kissed You & Rock Me

Kesä 2011. Twitterissä puhutaan jostain juuri ilmestyneestä biisistä brittiläis-irlantilaiselta poikabändiltä.  Avaan linkin biisiin, laulan mukana, mutta en anna ittelleni lupaa rakastua kyseiseen biisiin tai etsimään lisää tietoa bändistä. 

Kuluu pari kuukautta, jälleen kerran asialla on twitter. Avaan taas linkin, joka pyörii mun timelinella hyvinkin monessa tweetissä. Kyseessä on musiikkivideo Gotta Be You biisiin ja jostain syystä jään katsomaan videoo. Ajatuksissa pyörii lähinnä se, miten sulosia pojat on ja kuinka hyvä biisi on. Parin päivän sisällä kuulen vielä Another World nimisen biisin, joka sinetöi tämän tytön kohtalon. 

Kukapa olis arvannu että tuosta kyseisestä päivästä reilun puolentoista vuoden päästä tää tyttö olis kattomassa poikia Ruotsissa yhdessä 30 000 muun directionerin kanssa. Jaa-a, en ainakaan mä. 

Muistan kun Take Me Home -tourin liput tuli myyntiin. Ekat 2 "erää" oli Britteihin/Irlantiin mutta mulla kävi semmonen tuuri, että juuri se ainoa henkilö joka mulle olis voinu lippuja yrittää oli matkoilla kummallakin kerralla kun lippuja tuli myyntiin. Olin tosi katkera. Sitten tuli paikkoja ja päiviä muualle Eurooppaan. En ees ajatellu, että Suomi olis ollu listalla, mutta Ruotsi.. Listalla komeili "8/5 Friends Arena, Stockholm, Sweden". Sain suostuteltua isin ostaan, yrittään mulle lippuu ja siinä vaiheessa kun tuli viesti, että liput oli menny eikä mulle ollu lippua tuntu, että maailma kaatuu. Kaiken lisäks olin poissa kotoo, sählyturnauksessa jossa sitten hyvin menneen alun jälkeen hävittiin loput pelit.. Mutta kun tulin kotiin kotona odotti ilonen yllätys, LIPPU KEIKALLE! Isi olikin sitten saanu lipun, ja kun juteltiin illalla, kävi ilmi, että se oli yrittäny hommata mulle parasta lippuu/kalleinta lippuhommelii, mutta ei ollu saanu ja sinä aikana liput oli loppuunmyyty, mutta lisäerän ansiosta tää tyttö sai lipun. 

No itse keikkaan.. Voisin kirjottaa vaikka romaanin tästä, mutta se tulee tässä ny lyhyenä versiona. Kuvat ei oo mun ottamii, koska omat on sen verran huonolaatusii.. 

Keikka oli Friends Areenalla joka oli tai no on edelleenkin ISO. Näin nopeesti sanottuna yks isoimmista katetuista keikkapaikoista, millä pojat on koskaan esiintyny. Paikalla oli Expressen lehden mukaan 30 000+ katsojaa. En enään ihmettele, miten pojat ihmetteli keikan aikana moneen kertaan, miten areena oli niin iso jne jne. Samoin sitä ihmetteli poikien lämppäri, Camryn. Aika nevahööd neitonen mulle, syntyny -99.. Mutta oli silti yllättävän hyvä. Pysy vireessä ja vaikutti tosi varmalta esiintyjältä, tosin ei ollu oikee lämppäri One Directionille. 

Siinä vaiheessa kun alotusvideo (kaikki "välivideot")  pamahti screenille tuli kylmät väreet ja se kuuluisa "oon todellaki näkemässä pojat tänään, ne on samassa areenassa mun kaa, ne on kohta tuolla lavalla apua" tunne. Ja kun video loppu ja pojat tuli lavalle aloin itkeen. En oo ikinä ennen saanu tällästä fangirl kohtausta. En tuntenu mun jalkoja, tuntu että polvet pettää, tärisin ja itkin. Ekat pari biisii meni siinä, että oikeesti kelas sitä, että oot todellakin täällä ja sun idolis esiintyy tuolla lavalla. Loppuu kohden sitten pysty bilettään iha täysillä ja nauttiin joka hetkestä, joskin nautin ihan joka hetkestä alkaen siitä kun saavuin areenalle melkein itkien loppuen siihen kun lähdin areenalta. Melkein itkien.. 

Keikka tuntu lähinnä siltä, että viis parasta kaverii laulo ja piti hauskaa kavereiden kesken. Me oltiin tietysti niitä kavereita. Oli ihan mieletöntä että ne oikeesti kysy monta monta kertaa mikä meno, heilutteli katsomoon ja sano, miten on ihana vihdoin päästä keikalle Ruotsiin + että ollaan mahtava yleisö ja että on ollu yks parhaimmista keikoista kiertueella. Kuulostaa siltä, että joo niin ne sanoo aina, mutta ei. Ne kuulosti niin aidoilta ja vilpittömiltä että... Ja ne laulo niiiiiiin hyvin, täydelliset harmoniat yms + bändi soitti hyvin ja valot ja lava ja kaikki oli niin täydellistä!!! Ja areena oli niin mielettömän kaunis Little Things biisin aikana kun kaikilla oli puhelimet/valotikut ylhäällä ja näky vaan valomeri. 

Aikalailla tämmönen fangirl postaus, mutta this is excatly how i feel. Todellakin toivon, että vielä joku päivä saadaan kuulla "whats up Helsinki" ja "me rakastamme teitä" poikien suusta, sillä näitä kuultiin Ruotsissa, toki vaan "whats up Stockholm" ja "vi älskar dig". Ja tää keikka EI todellakaan tuu oleen mun ensimmäinen ja viimenen kerta kun nään One Directionin. Tuun vaikka uimaan Atlantin yli tai ihan sama mitä tarvii tehdä jotta nään pojat. Lisäks vielä one day i'll meet them! Todellakin! Jos en muuten, niin sitten työn kautta. 

Kuvien creditit (c), (c) ja (c) + poikien rumpalin, Joshin kuvaama video keikalta *täältä*