onnellisuus on asenteesta kiinni

 Kirjotan tätä postausta lähinnä koska satuin kattoon ohjelman Nick Vujicicsta, joka on siis mies ilman raajoja. Ohjelma sai taas mut tosi syvälliselle tuulelle ja miettiin omaa elämää & asioita mitkä tekee mut onnellisiks ja mistä oon kiitollinen.
 Oon oikeestaan jo pitkään pannu merkille, että ihmiset valittaa koko ajan. Aina on joku asia huonosti ja tuntuu, että mikään ei kelpaa tai riitä. Aina on pakko saada jotain uutta ja hienoo, muuten naama on mutrussa. Mutta loppujen lopulta se ajaa sut kierteeseen, jossa sä tarvit aina enemmän ja enemmän etkä oo koskaan tyytyväinen mihinkään. Tuntuu niin pahalta ajatella, että maailma on täynnä ihmisiä, joilla on asiat hyvin, mutta jotka ei osaa arvostaa sitä. Maailmassa on niin paljon nälänhätää, sairauksia ja kaikkee muuta pahaa. Afrikassa on lapsia, jotka olis ikionnellisia puhtaasta vedestä. Me taas saadaan kohtauksia, jos suikuvesi on alle +30 astetta. Ja sitten on vielä Nick, jolla siis ei oo käsiä eikä jalkoja, mutta joka silti osaa olla kiitollinen elämästä. KATTOKAA VIDEO ALLA!!

Loppujen lopulta onnellisuus on omasta asenteesta kiinni. Se ei tapahdu sormia napauttamalla vaan siihen vaaditaan omaa tahtoo ja pikkusen kärsivällisyyttä. Omalla kohalla alotin varmaan siitä, kuinka hyvin mun asiat loppujen lopuks on. Mä oon syntyny terveenä, mulla on rakastava perhe ja koti. Lisäks mulla on mahdollisuus käydä koulua. Saattaa kuulostaa hullulta, mutta oon oikeesti kiitollinen siitä, että saan käydä koulua. Kaikissa maissa se ei oo mahdollista. Ainakaan tytöille.
 Oma lista asioista jotka tekee mut onnelliseks ja kiitolliseks on tosi pitkä. Suurin osa niistä on pieniä juttuja, mutta pienestäkin voi tulla suurta!

hur låter saade?

Se on aika sanoinkuvailemattoman hieno tunne, kun oma idoli, henkilö joka merkitsee sulle tosi paljon tulee sun kotimaahan. Kuten vaikkapa Eric Saade. En olis ikinä uskonu, että se tulis Suomeen juuri 19.3.2013 ja heittäis samana päivänä 2 keikkaa ja että mä sattuisin oleen just siellä. Mutta niin vaan kävi ja näin pari päivää keikan jälkeen & oon vieläkin ihan fiiliksissä. Monestakin syystä.   Keikka oli Pietarsaaressa ja sinne piti mennä junalla. Oli tosi kiva jo junassa bongata kavereita ja saada fiilistä keikkaan. Perillä sitten jotenkin eksyttiin keikkapaikalle. Unohtumaton tunne, kun näki sen lavan & tajus että Eric todellakin on tulossa esiintymään siihen muutaman tunnin päästä. Suuri tunnepurkaus tapahtu omalla kohalla vähän hassussa tilanteessa. Yleensä fanit purskahtaa itkuun kun näkee idolinsa, mutta itte aloin itkeen siinä vaiheessa kun bändi alotti soundcheckin.

Meijät ajettiin sisältä ulos vähän ennen kun Eric alotti soundcheckiä. Ulkona keksittiin sitten juosta toisille oville, mistä näki lavalle ja nähtiin + kuultiin Ericin soundcheckiä. Yriteltiin aina kovasti hyppiä ja helutella kun Eric katto meijän suuntaan ja pari kertaa se heilutti takasi. Mahtava tunne!! Jossain vaiheessa hiippailin sisälle ja kurkin verhon takaa, mutta sitten joku tuli ajaan mut sieltä pois. Damn. Jonossa meitä haastateltiin myös Östebrotts tidningeniin & SVT:lle. Jotenkin aika siistii ja samalla karmivaa koska SVT haastatteli enkuks..

Keikka alko ja Eric saapu lavalle. Yllätyin siitä, että en alkanu itkee fanaattisesti vaan olin iha tyynesti "like a boss" ja fiilistelin Rocket Sciencea. Eric oli huikee as always, mutta jotenkin ootin enemmän tunnelmalta. Tykkään pomppii ja tanssii keikoilla ja tällä keikalla soijaa ei pukannu. Oli tosin aivan törkeen siistii, että Campus Allegron aula oli ihan TÄYNNÄ ihmisiä. Jälkeenpäin luin, että ekaan konserttiin oli myyty yli 1000 lippua. Törkeen siistii!!! Ja siinä kun itte oli eturivissä + sai vielä koskea herran hikiseen käteen. Aaah.. Ei voi muuta kun olla onnellinen. 

*vink vink: kuvat saa isommaks klikkaamalla sitä* 

  

 

Toinen keikka oli sitten taas asia erikseen. Päätettiin bilettää ihan täysillä ja se kannatti! Eric "pointed" meidät pari kertaa ja sano kerran "fantastik" koska meillä oli niin hyvä meno. En tuu ikinä unohtaan sitä!!! Ja keikan jälkeen OLI hiki ja kuuma. Ja myös tosi hyvä fiilis, tuntu että oli antanu kaikkensa ja nauttinu joka solulla siitä, mitä oli nähnyt ja kuullut. 

 

Jälkimmäinen keikka oli todellakin yks parhaista keikoista millä oon ikinä ollu. Osittain ehkä sen takia, että artisti huomas mut, osittain vaan sen takia että sillon oli niin hyvä fiilis ja meno.  Eric on yks niistä harvoista artisteistä, jokka antaa aina kaikkensa lavalla & kaiken tanssimisen lisäks laulaa puhtaasti. Mahtava miekkonen!!

   

every dream sounds crazy until its getting real

 Good Weather Forecast, toinen kerta Suomessa, toinen kerta kun olin keikalla, toinen kerta kun melkein missasin keikan. Jotenki tosi huikee ja kiitollinen fiilis koska jälleen kerran ihmeiden kautta järjesty mahdollisuus nähdä pojat livenä. Ja vieläpä eturivistä. Iha törkee siistii!!
 Muutenkin keikka oli iha huikee. Energia lavalta välitty yleisöön ja uskon myös että yleisön fiilis ja energia anto vielä lisäpowerii lavalle. Päivän reeni tuli kans tehtyy, koska siellä tuli pompittuu ja tanssittuu nii paljon. Haha.

  

 

 Yhessä vaiheessa Flo hyppäs alas lavalta ja boom yhtäkkiä tajusin et mun puhelin on sillä & se nappas pari kuvaa yleisöstä. Kuvat tosin on mitä on mutta väliäkö sillä ^^

 

 

Keikan jälkeen oli taas kiva päästä jutteleen niitä näitä noita. Festareilla porukkaa oli niin sairaasti että siellä ei kerenny kunnolla sanoon yhtään mitään mutta nyt oli aikaa jutella jääkiekosta ja tulevista keikoista yms. Harmi vaan, että omalla kohalla aika loppu kesken koska kyyti lähti. Tosiaan olis kiva viettää päivä GWF:n kanssa.

 

välillä tuntuu siltä et kaikki menee nappiin ja eikä ees pysty epäonnistuu

 

 Onko teillä koskaan niitä päiviä kun tuntuu että mikään ei vois mennä enää paremmin? Menee niin hyvin että oikeen hävettää ja on vaikee uskoo että sää oot hereillä etkä nuku. Onnen kyyneleet tippuu poskille & olo on kiitollinen, siunattu ja onnellinen. Kaikki tuntuu jotenkin niin epärealistiselta ja sä mietit mitä hyvää sää oot tälläkertaa tehny että oot ansainnu tän kaiken.
 Mulla on ollu näitä fiiliksiä nyt tosi usein. En oikee tiiä onks se hyvä vai huono juttu. Välillä tulee sillei syyllinen olo koska tuntee itsensä jotenkin etuoikeutetuks.. Mutta toisaalta hyvät asiat auttaa jaksaan tässä elämässä eteenpäin.

 En tiiä kuinka monta kertaa sitä on tullu ajatelleeks että on oikeesti lottovoitto syntyä Suomeen. Ja varsinkin omalla kohdalla oon saanu jättipotin koska oon syntyny juuri tähän perheeseen. En tiiä kuinka usein te pääsette ulkomaille tai erilaisille keikoille & kuinka paljon teidän vanhemmat on valmiita sponsoroimaan teitä. Tajusin nimittäin että mun keväästä on tulossa ihan huippu! Pääsen vajaan kuukauden aikana Viroon, Ruotsiin (pelkkä risteily tosin) & Barcelonaan. Keikkoja on kans luvassa, Eric Saade x2, Cheek x2 sekä Justin Bieber & One Direction Ruotsissa. Asiat  ei vois olla paremmin.

 Tosin aina ilonaiheet ei lähde jostain rahallisesta asiasta. Sanonta "rahalla ei saa onnea"pitää oikeesti paikkansa. Okei, rahalla saa ostettua kameran ja lentolipun Kanarialle, mutta näitä hienoja maisemia sieltä ei mitenkään saa ostettua.