Päällimmäiset fiilikset loistavan viikonlopun jälkeen; kiitollinen, siunattu, onnellinen. Takana upeaakin upeammat Maata Näkyvissä -festarit! 3 päivää, yli 20 000 nuorta, kymmeniä artisteja/bändejä, satoja vapaaehtoisia sekä sanoinkuvailematon tunnelma. Niin siistiä!
Tänäkin vuonna olin Nuotan mukana festareilla. Töitä piti viikonlopun aikana tehdä ja joidenkin artistien suhteen eturivipomppimiset sai unohtaa, mutta sen vastineena pyörin staff2 passi kaulassa ja sain kokee upeita asioita, jota välttämättä tavallinen festarilainen ei pysty kokeen. En nyt tässä yritä lesoilla, vaan sanoo, että talkoolaisenakin voi olla hauskaa.
1. Kuvaajapassi+soundcheckit
Pääsin leikkiin kuvaajaa pariin otteeseen joka oli aika siistiä! Kuvailin viimevuonna messukeskuksessa yhtä keikkaa, mutta tällä kertaa oltiin HK Areenalla päälavalla ja siellä mä räpsin kuvia yhdessä "virallisten" kuvaajien kanssa. Kuvista ei mitään maailmaa mullistavia välttämättä tullu, mutta kokemuksena silti ihan loistava!
Milkan kanssa käytiin fiilistelemässä soundcheckejä, koska #yolo ja muutaman lemppariartistin keikkojen aikaan meillä oli töitä ja haluttiin fiilistellä ees jotain. Hypittiin eturivissä LZ7:n, Hawk Nelsonin ja Immanuelien aikana ja saatiin ainakin LZ7:n kavereilta hauskoja katseita. Emt, jotenkin tykkään vaan soundcheckeistä...
2. Pressitilaisuus
Päästiin MNF:n viralliseen pressitilaisuuteen joka kokemuksena oli kyllä aika siisti! Mä en ikinä ennen oo ollu missään lehdistötilaisuudessa ja jos isona päädyn toimittajaks niissä tulee varmaan aika paljon aikaa vietettyä.
3. Artistitapaamiset
En ees muista kenen kaikkien tyyppien kanssa puhuin/moikkasin, mutta tässä semmotteet "suosikit". LZ7:n Lindz tuli heti jutteleen mulle ja Milkalle soundcheckin jälkeen. Naurattaa, että se kysy ollaanko me jotain virallisia kuvaajia. No eipä siinä mitään, pari sanaa vaihdettiin ja heitettiin yläfemmat ennen kun poikien piti mennä radiohaastikseen, jonka jälkeen sitten saatiin kuvat + pelleiltiin vielä jotain mm. Lindz heitti mua ilmapallolla päähän, hehe.
Theocracy (vas) ja Pastorit (oik), oli kiva moikata molempia vaikka en todellakaa mikää Theocracyn fani oo. Pastoreiden kanssa tuli juteltuu vähän pidempään, Jorski on aina niin mukavaa jutteluseuraa, tosin tuolla festarihälinässä ei kauheesti kerenny muuta kun kuulumisii vaihtaan.
Hawk Nelsonin laulajaan törmättiin sattumalta lauantai-illalla, kun oltiin lähössä kohti majotusta. Tosi sulonen kaveri :3
Heh, moikkasin Miikuu ja Ronii (Immanuel) jo pariin otteeseen lauantain aikana ja sitten illalla pääsin haastatteleen poikia. Oli tosi hauskaa jutella vähän pidempään ja kaikessa rauhassa. Juteltiin siitä, miten vuoden aikana haippi on kasvanu ihan törkeesti ja vähän uudesta levystä ja siitä, miltä tuntuu olla iTunes listaykkösenä. Muhun teki vielä suuren vaikutuksen se, että molemmat muisti mut. Nää jäbät on kyl ihan ykkösii!
4. Fiilis
Kävin ekaa kertaa fiilisteleen permannolla ihan kunnolla Pastoreiden keikan aikana ja kyl tää festarifiilis on jotain niin siistii! Jengi on täysillä mukana ja todellakin pitää hauskaa.
5.Immanuel
Immanuel oli kotimainen pääesiintyjä ja huh heijjaa mikä show! Tää veti vertoja jopa Cheekin jäähalleille kaikkine pyroineen yms. Niin hassuu ajatella, että vuos sitten juuri kukaan ei tienny Immanuelia eikä pojat ees virallisesti ollu esiintyjälistalla festareilla, vaikka kävi kyllä heittääs pari biisiä GodFM:n keikan aikana ja nyt sitten heitettiin semmonen keikka, ettei Maata Näkyvissä festareilla oo vastaavanlaista nähty! Lavalla oli paljon vierailijoita ja yleisö oli kokoajan täysillä messis. Oli kivaa, mutta omalla tavalla outoo olla lavan edessä kuvailemassa eikä eturivissä kreisibailaamassa niinkun oon yleensä Immanuelin keikalla ollu.
Toki festareihin mahtu myös paljon kavereita, haleja ja vähän unta, mutta tossa ny muutama oma "en ikinä unohda" muisto festareilta, olis hauska kuulla myös teidän MNF tunnelmia jos siellä satuitte olemaan :)
