tammerfest '14

 Suuntasin lauantai aamuna Ratinanniemeen jossa tapasin Sonjan, Sabinan, Monican, Peppinan ja Karoliinan. Jonotettiin yhdessä robinereiden kanssa, tosin ne jonotti Robinin keikalle ja me Tammerfesteille. Muutama tunti kulu nopeesti, kuunneltiin Robinin keikkaa, pidettiin piknik ja juteltiin järkkäreille niitä näitä mukavia. Muutaman mutkan kautta päästin eturiviin, jäätiin vähän reunemmalle mutta loppujen lopuks se oli ihan jees koska RZY ja Kalle.
 Stigin keikan ajan sato vettä ku esterin perseestä, oli hieno olla heti lits läts märkiä ja palella. Stigin jälkeen tuli Jukka Poika, Erin ja J Karjalainen. Oli kiva päästä näkeen Eriniä, jota en oo ikinä nähny mutta varsinkin J Karjalaisen keikka tuntu kestävän monta tuntia. Hyvällä porukalla meni aika nopeesti ja ennen kun kerettiin kissaa sanoa oli jo Cheekin vuoro. Jotenkin reilun 3 kuukauden keikkatauon jälkeen oli hassua nähdä taas Jare, mulla keikka meni aika sekavissa fiiliksissä. Oli ihan hemmetin hyvä keikka, livebändin mukana oli kruunas kaiken. Jaren aito hymy lavalla ja bändin jammailut sai mutkin nauraan, varsinkin Kalle. Sen liikkeet saa mut aina nauraan, voisin jonkun keikan kattella pelkästään sitä. Äärirajoille toimi ihan älyttömän hyvin livenä. Kiva oli myös keikan jälkeen nähdä poikia :)

be happy for this moment, this moment is your life

 Istun rättiväsyneenä junassa matkalla kohti sivistystä, vastapäinen tyttö tuijottaa mua - tai mun läppärin kantta, käytävän toisella puolella istuu äiti kolmen lapsen kanssa ja pelaa korttia. Vaikka Brasilia häviskin pronssipelin, ulkona sataa ja näytän ihan räjähtäneeltä oon onnellinen. Jotenkin pari viimesintä viikkoo ei oo ollu niitä kaikista aurinkoisempia, en ees tiiä miks. Lauantaina Ruotsin miehet voitti suunnistuksen MM-kisojen viestin. Jotenkin ehkä se laukas mussa jonku ja viimeset pari päivää mulla on ollu hassu onnellisuuden tunne. Kuvat on lauantai-illan reissulta kun käytiin Rukan huipulla (tätä olin venannu koko reissun!!) ja jäätelöllä, mun veljelle se oli varmaan rastiviikon päätösjätski, mulle se oli kultajäätelö. Oon salee joku maanpetturi, mutta 2 mun lempparisuunnistajaa sattuu oleen ruotsalaisia ja molemmat juoksi tossa kultajoukkueessa joten ihan okei on vähän juhlia. Oli vapauttavaa juosta Rukan rinteitä alas ja vaan nauttia siitä, että on olemassa. // Oon yrittäny lopettaa tätä tekstiä viimesen puol tuntia, tuntuu jotenkin et ajatus katkeilee joten fifty shades of greyn mukaan, palaillaan // 

"i could do this with you forever"

 Terveisiä Rukalta. Oon ollu kuluneen viikon täällä perheen kanssa eräjormailemassa Fin5 rastiviikolla suunnistamassa. Aattelin etukäteen et blogailen täältä, mutta oon ollu iltasin liian väsyny avaan konetta + monta iltaa on menny jalkapallon parissa. Oon viimeviikon perjantaista asti hiljaa itkeny sisäistä ja välillä ulkoista itkua Neymarin ja Brasilian takia…En oo Neymarin uraa seurannu ku reilu puol vuotta, mut siinä ajassa oon kerenny rak tykästyä kyseiseen tyyppiin ja tekee kipeetä nähdä hymyn läpi silmissä paistava tuska. Saa nähdä mitä pronssipelissä käy tänään.. Ja huomenna mennään sitten #VamosArgentina 

 Viimeviikolla käväsin Helsingissä (taas), sain nimittäin halvat matkat. Oli pitkästä aikaa kiva päivä, uusia tuttavuuksia ja kokemuksia tuli taas haalittua. Tuli käytyä Universalin toimistolla 5 Seconds of Summer juttuja säätelemässä, törmättyä Mikael Gabrieliin ja 3/4 Satin Circuksen jätkistä sekä vietettyä hyvässä seurassa aikaa, kiitos Vilma. 

  Palaillaan Rukapostauksen merkeissä viimeistään maanantaina, nyt tää tyttö painuu pehkuihin ja toivoo, että nukkumatti eksyis tänne. On muuten hassua nukkua, ku ulkona on melkei yhtä valosaa ku päivällä. Ja täällä huoneessa on kuumempi kun ruotsalaisessa saunassa..

4. What are you afraid of

 Linnut. Pelkään lintuja enemmän kun mitään muuta eikä mulla oo hajua mistä tää pelko on tullu. Pienenä mut on näemmä ikuistettu papukaijan kanssa, mutta nykyään mua ei saa käveleen ees samalla kadulla pulun kaa. Oon lintupelkoni takia saanu monta ihmistä hymyileen, kukapa ei naurais tytölle joka mutkittelee kadulla pulujen takia samalla kun selittää puhelimessa miten kuolee kohta lintuhyökkäyksen takia.  Nään painajaisia siitä kun linnut hyökkää kimppuun eikä mua oo saanu Helsingin kauppatorille vuosiin lokkien takia. Inhoon sitä, että ryhmänohjaustunnit on biologian luokassa jossa hyllyn päällä komeilee täytettyjä pöllöjä. Ainoo yläasteen hylätty koe oli lintutentti. Yksin kotona 2 on muuttunut vuosien saatossa kauhuleffaks pulunaisen takia. Kerran pelästyin ravintolassa tarjoilijaa, joka oli laskemassa ruokalistaa viereeni, koska luulin sitä lokiksi… Mulla on vaikeuksia jopa koskee ja perata grillikanaa tai vastaava "kokonaista kanaa". Oonko ainoo tän pelon kanssa vai onko täällä muita lintupelosta eli ornitofobiasta kärsiviä?