Marraskuun lopulla järjestettiin Ruka Nordic, eli maastohiihdon & mäkihypyn maailmancup viikonloppu Rukalla. Oltiin siellä koulusta yhdessä radiotoimittajien (eli meikäläisten), crossmedialaisten sekä urheilutoimittajien kanssa tekemässä mediahommia liittyen Ruka Nordiciin. Lähetään siitä että se oli yks siisteimpiä viikkoja mitä oon saanu kokee.
Sen lisäks, että pidettiin mökkibileitä meilkein joka ilta ja paljuiltiin revontulien alla (kelatkaa!!!) paiskittiin töitä koko viikko. Opin ton viikon aikana enemmän kun koko 4kk aikana koulussa. Wörtti reissu!
Viikko kauniissa lumisissa maisemissa? Öö joo, kiitos.
Siellä mentiin, ihan bossina mediapassi kaulassa ja kulkuoikeuksia niin monelle alueelle että en kerenny ees ottaan selvää missä kaikki sijaitsi.
Saavuttiin Rukalle jo maanantai iltana. Kisat alko vasta torstaina. Oli ihan hullun siistiä pörrätä siellä ja huomata, kuinka Ruka täytty rekoista ja ihmisistä ja kuinka mäkimonttu heräs eloon.
Tiistaina ja keskiviikkona tehtiin mainosvideoita paikallisille yrityksille. Pääsin tiistaina ryhmään, mikä meni koskikelluun. Saatiin Rukapalvelulta varusteet, loistava opas ja autokyyti Kiveskoskelle, missä sitten päästiin kellumaan. Mitä koskikellunta on? Tsekkaa meidän mainosvideo.
Oli ihan törkeen hauskaa! 5/5 Jossu suosittelee. Siinä kun kellui ja antoi virran viedä mukana tuli semmonen yhteenkuuluvuuden tunne luonnon kanssa, ihan hullua. Myöskin toi jäihin tippuminen. En oo ikinä in real life tippunu jäihin joten aikaisempaa kokemusta siitä ei ollu. Meillä oli hyvät varusteet, kelluntapuvut ja pelastusliivit, mutta se ylös pääseminen jäistä oli silti todella vaikeaa. Ja se itse tippuminen tapahtui niin yllättäen ja nopeasti, että ei kissaa kerennyt sanoa. Ihmiset, olkaa varovaisia heikoilla jäillä!
Se, mitä videolta ei näy oli se, että mun kelluntapuku vuosi jostain. Tunsin alussa, että niskasta meni sisälle vähän vettä, mutta niin meni mun kaverillakin. En ajatellut asiaa enempää. Vikalla kelluntapätkällä mulla tuli kylmä ja olo tuntui märältä. Noiden pukujen EI siis pitäis päästää vettä sisään. Päästiin takaisin autolle ja otettiin puvut pois. Kaveri auttoi multa puvun pois päältä ja kaatoi siinä samalla mun lahkeista varmaan uimahallillisen vettä maahan. Mun vaatteet oli läpimärät. Onneks sain kuivan pilkkihaalarin ja lämmintä mehua ja pääsin lämpöiseen autoon. Kaikki meni hyvin, sain kuivat vaatteet ja ruokaa ja pääsin mökille saunaan. Mun ukki tykkäs käydä talvisin avannossa. Geenit periytyny mulle, mä teen sen vaan vähän eri tavalla..
Keskiviikkona lähdettiin lumikenkäileen. Rukan rinteitä lumetettiin, mistä syystä koko Rukan kylä oli ihan sumussa. Jälleen kerran Rukapalvelulta saatiin kaikki tarvikkeet ja eilisen loistava opas. Meidät kuskattiin autolla paremmille reiteille ja siellä me paineltiin meneen. Ajattelin aluks, että plääh lumikenkäilyä, mutta meillä oli tosi hauskaa ja noi maisemat oli ihan tajuttomat! Sulle, joka mietit että mikä ihme lumikenkäily, se on vaan turistien rahastusta, niin ei. Tonne rinteille (ja huipulle!!) ei olis päässy normikävellen tai hiihtäen. Hanki upotti sen verran, että lumikengät toimi ja helpotti reissua.
Torstaina päästiin tositoimiin. Tällä porukalla pyöritettiin KaupunkiTV Rukalla nimistä livestreamia youtubeen to-su klo 11-19. Streamin idea oli kertoa mitä Rukalla tapahtuu ja mitä siellä voi tehdä (eli näytettiin niitä mainosvideoita mitä oltiin tehty). Soitettiin hyvää musaa ja heitettiin läpyskää. 2 juonsi, yks kuvas, 2 ohjas ja loput 2 hoiti haastateltavia lähetykseen tai teki muita hommia lähetystä varten. Hommaa oli mut tällä porukalla niiden tekeminen ei tuntunu ees työltä (vitsi miten kliseistä...).
Ja tältä näytti ohjaajan toimistossa. Ajattelin eka että naah, semi tylsää ohjata / vaihtaa kameraa, haluun vaan juontaa, mutta loppupeleissä toi oli ihan sika hauskaa! Ekat pari päivää meni kaiken opettelussa, mutta vikoina päivinä ainakin itse uskalsin käyttää ohjaajan valtaa ihan eri lailla ja hommat pelas hyvin. Oli jännää hypätä tietokoneohjelmien ääreen, mitä ei ollu ennen Rukaa käyttänyt, mutta opin itte parhaiten tekemällä ja tuolla opin ihan sikana. Varsinkin kun teki kaiken livenä. Virheet meni suorana Youtubeen ja jos ei ollu täysin skarppina koko lähetys lässähti. Oon ite täydellisyyden tavoittelija, alussa oli tosi vaikeeta ajatella virheiden kohdalla positiivisesti. Onhan se nyt tyhmä ajatella että mun pitää heti osata kaikki täydellisesti, vaikka ekaa kertaa teen näitä hommia in real life. Onneks siitä tavasta pääsi eroon ja noiden neljän päivän aikana oppi säätään aivot semmoselle moodille että "tässä mä nyt teen töitä ja harjottelen näitä asioita, nyt osaan näitä juttuja ja näissä on parantamisen varaa, ei mun tarvi heti osaa kaikkia ja olla täydellinen".
Täs Jossu radiotoimittaja vauhdissa. Oon tässä kuvassa varmaan spiikannut koskikelluntavideon miljoonatta kertaa sisään ja mietin, että tältä tuntuu olla NRJ:n juontaja ja spiikata se Despacito tuhannetta kertaa sisään. Vielä löytyy uus näkökulma ja uudet läpät. Yllättävän vaikeeta.
Pieni maistiainen meidän striimiä; tehtiin aina tasatunnein Rukan sää. Säätiedot oli aina oikeet, mutta kaikkee ei tarvi tehdä ja ottaa niin vakavasti. :)
Median tiloissa oli saatavilla kahvia ja naposteltavaa ruokaa. Hain sieltä usein tauoilla kahvia because kahvi is love, kahvi is life. Kerran satuin paikalle Suomen hiihtomaajoukkueen pressin aikana. Siellä pörräs toimittajia isoista medioista. Ja minä, pikkujossu, mediaopiskelija. Toi hetki oli yks reissun hightlighteja. Ei se, että näin Iivo Niskasen metrin etäisyydeltä, vaan sen tajuaminen, että yks päivä mä voin olla täällä. Niinkun ihan töissä töissä. Toimittajana.
Ainiin, Ruka Nordic kisat. Osasyy siinä, että lähin reissuun oli ihan yksinkertasesti se, että tykkään hiihtää ja kattoo hiihtoo. Innoissani odotin, että pääsen kattoon hiihdon maailmancupia. Kerkesinkö tehdä sitä? No en! Miesten sprintin finaalin näin, olin ihan kikseissä siitä. Aina hieno nähdä kun lajin huiput kisaa silmien edessä ja aistia se tunnelma katsomosta. Lauantaina paiskin meidän striimin parissa töitä oikeestaan ilman taukoja 10.30-18. Päätin sillon, että sunnuntaina otan vähän iisiä ja meen kattoon hiihtoo. Ei lauantaissa mitään valittamista. Tykkäsin kovasti kaikesta mitä tein. Halusin vaan nähdä hiihtoa. Edes vähän.
Reissun highlight hetket osa 4213. Sunnuntaina miesten hiihdon jälkeen mixed zonella. En ees tajunnu että pääsen sinne tolla mun passilla. Siis se alue missä on kaikki toimittajat kameroiden ja valojen kanssa ja urheilijat kävelee siitä kisan jälkeen ja antaa haastatteluja. Siellä mä olin yhdessä toimittajien kanssa ympäri maailmaa. Ihan hullua! Ja tossa mun nenän edessä FIS haastatteli voittajaa, norjalaista Johannes Klæboa. Taas se fiilis että "äiti täällä mä pikkujossu painan ison maailman meininkien luona. Minä pieni mediaopiskelija ja nää isot ammattilaiset."
Jos kiinnostaa katsoo meidän KaupunkiTV Rukalla striimiä niin tästä pääsee ekan päivän lähetykseen. Meitsi äänessä esim. 3:52:50 eteenpäin.
