# SaadeFamily

 Tiivistän lyhyesti mun lauantain. 10h jonotus, eturivi ja ihana Eric Saade. Oli kyl aivan huikeen hieno päivä - ja pitkä myös. Aamulla piti herää kuudelta, ihme ja kumma olin salamana pystyssä säätämässä aamutoimien kaa. Bussilla, junalla, autolla ja jaloilla keikkapaikalle jonka jälkee oli kyllä semmoset 10 tuntii että posket kramppaa vieläki. Jengi oli sen verran väsynyttä että naurettiin ihan tyhmille jutuille ja juostiin keikkapaikkaa ympäri. Harmittaa tosi paljon, että Eric ei oo päässy Suomessa keikkaileen oikeen "kunnon" paikoissa, olis kiva päästä keikalle jonnekki muualle kun tanssipaviljonkiin tai musiikkitalon aulaan.. Nojoo parempi että en valita, oha se siistii että Eric tulee ees Suomeen.

Keikkajärjestelyt oli jääny ehkä inasen kesken, siinä vaiheessa kun lippuja tarkastettiin ja pääs sisään eteen oli turva-aitojen sijasta vedetty köysi. KÖYSI!?! Noh siinä jossain vaiheessa siihen tajuttiin tuoda jotain vähän vahvempaa.. Kulu hetki, kaikki oli tyytyväisii, kunnes lavan ja "aidan" väliin asteli 4kpl järjestyksenvalvojia. Okei, ei siinä mitään mutta kun "aidat" oli alle metrin lavasta + lava oli matala, järkkärit kaikenlisäks puhu huono suomi.. Eturivissä oli alusta asti väh. yks tyyppi liikaa >> ahdasta, mutta keikan aikana sinne änkes lisää pikkusia. Hermot meni, todellakin. Joko sää jonotat eturivipaikan eteen tai sitten tyydyt katteleen muiden niskoja. Ja "oon lyhyt/pikkulapsi" ei oo syy päästä eteen, se paikka on ansaittava. Ä-R-S-Y-T-T-Ä-Ä. Meijän piti nimittäin pitää vielä suuremmat ja paremmat bileet mitä Pietarsaaressa mutta yritä ny liikkuu mihinkää tossa ahtaudessa. Nää tapahtumat jotenki söi mun keikkafiilistä...

... mutta toisaalta Eric nosti niitä. En tajuu miten joku voi olla niin loistava illasta toiseen. Coming Home tourilla on koreografioita jne, mutta lavashow ei rakennu niistä. Oli ihanaa, että tanssijoita ei ollu joka biisissä, niin ihania kun Alex & Edin onkin rakastan kattoo Ericin esiintymistä. Eric ja mikki. Se hymy mikä Ericin kasvoilla on on niin aito ja tarttuva. Jos kaikki artistit tekis tällä palolla duunii tää maailma olis iha erilainen. Nykyään niin monella on rahan kuvat silmissä ja autotune on kovalla käytöllä studiossa. E reagoi taas niin ihanasti meijän fanactioon ja huomioi faneja mm. tarttumalla käsiin. Itte sain pitää Ericin hikistä kättä ainakin 3 kertaa, eka kerta heti alotusbiisissä jossa tarrasin siihen ehkä liiankin innokkaasti, E nimittäin meinas kaatua... Nooh pikkujuttuja. Lisäks saatiin Emilian kanssa Ericiltä lentosuukko. Mmm, oon vieläkin niin taivaissa.

 Keikan jälkeen puolivahingossa saatiin halit, kuvat ja juttutuokio Alexin kanssa. Harmittaa että pojilla oli kiire jatkaa matkaa, olis ollu kivempi jutella pitkään ja ehkä mahollisesti tavata myös Edin ja noh Eric tietty kans! Ericin poistuttua paikalta lössi, joka oli pihalla auton luona hälveni ja me alettiiin jututtaan Ericin taustabändiläisii. Halit, kuvat ja yläfemmat, kaikki tosi huipputyyppejä. Opetettiin suomee, pyydettiin niitä laulaan onnittelulaulu Pihlalle, nimpparionnittelut mulle ja Jennille... Ihan huisin hauskaa! Näillä fiiliksillä on hyvä jatkaa lomailuu

*kuvat osittain myös (c) Sami/Jenni/Carpella/Pohjanmaa.fi

... sen kyllä tuntee kun joku kolahtaa

Muutama hassu iPhone räpsy eiliseltä Cheekin keikalta Tammerfesteiltä. Aika extempore reissu oli, mutta oon tosi ilonen että tonne vesisateeseen lähin paleleen. Jare veti taas upeen setin, oli kiva että settilista ei ollu täsmälleen sama mitä se oli viikko sitten Vuokatissa. Sade ei haitannu, päinvastoin oli kiva nähä "pörröpää" Jare. Mulla oli mielettömän hyvä paikka, edessä & keskellä lavaa. Ainoo mikä olis voinu viä parantaa päivää olis ollu se, että keikan jälkeen olis saanu lämpimän halauksen ja hassun yhtiksen, mutta kaikkee ei voi saada ja oon ihan mielettömän onnellinen tän keikan suhteen. Huh huh, kyl tää jäbä vaan osaa nää hommat! 

WOC2013

Aattelin että postailisin enemmänkin Vuokatista, mutta netti oli mitä oli ja jotenkin aina iltasin olin niin väsyny että ei siinä jaksanu raahautuu muutamaa sataa metrii parempien nettiyhteyksien toivossa.. Reissu oli kerrassaan mahtava! Vieläkin semmonen jalat ilmassa fiilis, enkä tässä tapauksessa tarkota semmosta "mä oon niin leija"-fiilistä vaan semmosta hyvää fiilistä jonka avulla jaksaa rutistaa seuraavat viikot ja niihin sisältyvät isostelut parilla leirillä.

Viime viikolla aika lensi kun siivillä! Omat suoritukset rastiviikolla meni  "oon tyytyväinen kunhan en oo viimenen" periaatteella, sinänsä ei kauheesti kehumista mutta omaan juoksukuntoon nähden oon ilonen että selvitin viikon kunnialla läpi. Enemmän keskityin kannustaan suomalaisii ( ja noh siinä ohella myös sveitsiläisii ja ruottalaisii ) MM-kisoissa. Menestystä tuli. Kirjottelin edellisessä postauksessa siitä upeesta tunnelmasta mikä oli aina kisapaikoilla ja ai hitsi, tunnelma vaan parani loppuu kohden. Loppuviikon kuvasaldoo, kiitokset isukille joka toimi pääosin kameramiehenä.

Se ainut päivä kun sato...

Fiilistelyä keskimatkan kisasta, oma ajatus lähti miesten kisan jälkeen jo illan keikkaan (CHEEK, Elastinen, Jukka Poika), niimpä naisten kisa meni multa vähän ohi. 

Miesten viesti, heja sverige ja ihanat ruotsalaiset, erityten Gustav (blondi). Ukraina ja jymypommi, kolmas sija, Sveitsi ja harmillinen neljäs sija ja SUOMIIII tuli viidenneks. Naisissa Suomen joukkue (josta muuten 2/3 oli pyrintöläisiä, hehe) oli toinen. Tosi huippuu!!

Naisten kisa meni jälleen kerran osittain sivusuin, tällä kertaa syynä oli tää herra jonka nimmarii ja yhteiskuvaa metsästin hampain ja kynsin. Jonas Leandersson, sprintin MM-pronssimitalisti ja uuh niin kuuma että huh huh. Tän tilanteen muistan kyl varmaa viä haudassakin, nimittäin kävelin keskelle Team Swedenin jengii, pyysin nimmarin ja kuvan, ja siinä vaiheessa kun sitä kuvaa oltiin räpsäsemäs joukkueen naissuunnistajat viitto kameran takana että "pussaa poskelle" ja oho hups niin siinä sitten tais käydä.. En valita, paras pusu mitä oon koskaan saanu :) 

Ja nimmaripaita näyttää viikon jälkeen tältä. Ainoo nimmari mikä jäi vähän kaiveleen on Simonen Nigglin, maailman parhaan naissuunnistajan ja noh sanotaanko suoraan maailman parhaan/menestyneimmän suunnistajan nimmari. 

HYVÄ SUOMI, näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

sä tsiigaat voittajaa

   

Sininen ylivoima - Suuria unelmia 

Naama kilpailee punasuudesta paloauton kanssa, jalkoihin sattuu ja väsyttää mutta mua ei kiinnosta. Kerrankin voin käsi sydämmellä sanoo että oon ylpee siitä, että oon suomalainen! Suunnistuksen MM-kisat, 2 matkaa juostu (sprintti ja pitkä) ja Suomella värisuora. Ihan mieletöntä seuraa näin huikeita kisoja täällä paikanpäällä. Varsinkin kun kelit on suosinu näinki hyvi. 

Maanantaina oli sprintit. Aamupäivällä käytiin kovat karsinnat Katinkullassa eli oikeestaan ihan tässä "meijän pihassa" koska meijän mökki on tällä Katinkullan alueella. Jotenki ittee ei innostanu kauheesti se, että naiset starttas jo ysiltä niin seurailin vaan miesten kisaa ja söpöjä sveitsiläisjuoksijoita, hihi ♥

Iltapäivällä oli finaalit ja huhhheijjaa oli jänskää. Sotkamon pesisstadion oli ihan täynnä porukkaa ja maastossa (eli tässä tapauksessa kaduilla) oli jengii kans. Tunnelma oli ihan mieletön! Meillä oli tosi hyvä porukka ja hyvät paikat. Naisten kisan jälkee oli aika siistii kulkee Pyrinnön suomifanipaita päällä, koska Venla nappas pronssia ja seuratasollahan Venla on Pyrinnön naisii. Miehissä tuli sitten oikee jymypaukku kun Mårten otti kultaa. Ja kyllä me huudettiin, jännitettiin, naurettiin ja itkettiin ton miesten kisan aikana, himojännää! 

Eilen sitten oli pitkänmatkan finaalit. Aurinkoo, hyvää seuraa ja jännää kisaa. Aika täydellistä taas jälleen kerran.  Tuli mietittyy tua pellolla, että suunnistus on siitä kiva laji, että MM-kisoihin ei oo hirveetä lippusoopaa, tua ei oo ihmiset kännissä ja jotenki ihmiset kannustaa kaikkii. Yhteishenki näky siinä miten aina jos suomalainen oli menny väliaikapaikalla kärkeen huudettiin, huipuille huudettiin loppusuoralla ja varvauksessa ja siinä vaiheessa kun Janin mitali varmistu niin huh huh, samanlainen huutomyläkkä ja fiilis mitä maanantaina kun kerrottiin, että Suomeen tulee mitali. Naisten kisassa saldo oli sijat 4+6, miesten kisassa tuli hopeeta. Aika uskomatonta että miehet on "jyränny", koska viimevuosina naiset on vieny 6-0 mitalitilastossa miehiä (siis puhun ny Suomen miehistä ja naisista). 

Illalla viä palkintojen jako, lisää nimmarien mettästystä ja huippujen kaa kuviin änkeemistä. Elämä on kivaa, suunnistus on elämä.