"haaveet voi toteutuu kun kakkuun puhaltaa täysii"

Viimeset kokeet on vieny viimeaikoina aika paljon mun voimia ja aikaa. Tuntuu, että voimat ei riitä ja välillä on semmonen fiilis, että tekis mieli vaan luovuttaa. Mutta jostain sitä voimaa on vaan saatava ja tällä viikolla aina kun on tehny mieli luovuttaa päässä on alkanu soimaan just ylläoleva biisi. Muutenkin tuntuu, että tää viikko ollaan menty Cheekin voimalla. Nimittäin sunnuntainan oli keikka, jota olin oottanu since jouluaatto. Cheek. Tampere talo. Pieni sali. Eturivi. Aika unelma.

 Cheek on kuulunu jo monta vuotta niihin harvoihin suomalaisiin artisteihin, mitä kuuntelen. Pikkuskidinä ei tajunnu lyriikoiden suhteen yhtään mitään, sillon oli kivaa että kyseessä oli komee artisti ja biiseissä hyvä meno. Tällä hetkellä hommat on ihan toisin. Kuuntelen Cheekkii sen takii, että lyriikat on jotain niin parasta. Mies on todellaki Suomen taitavin rimmaaja. Toki kyseessä on mielipideasia, mutta veikkaa, että en oo ainoo joka on tota mieltä. Lisäks noilta seittemältä levyltä mitä Cheek on väsänny löytyy mieletön soittolista lenkille. Semmosta tsemppimusaa. Unohtamatta hitaampia ja sielukkaampia biisejä. Yks mun omista suosikeista on Kyyneleet ja näin ohimennen sanoen, siitä on tää blogikin saanu nimensä. 

 Ton konsertin kruunas se, että Cheek tuli jakaan sen jälkeen nimmareita. Hitto olin ilonen! Päivä jota oon odottanu about 5 vuotta. Belieberit, pystyn kokeen teidän tuskan.. Jotenkin tosi outoo, että vaikka kyseessa on suomalainen artisti et silti oo tavannu sitä. Ja nähny livenäkin vasta 4 kertaa. Omaa ujoutta eikä toisaaltana sillon 5 vuotta sitten tullu mieleenkään, että oisin menny kattoon Cheekkii yksin tai ylipäätään keikalle.. Toisaalta ei se mua niin haittaa, oon kiitollinen siitä mitä mulla on enkä jossittele asioilla. 

 Nimmarijaossa jäin odotteleen viimesten joukkoon, tosin olin aikalailla siinä lössin edessä. Syy miks just näin, halusin saada hätähousut pois jaloista ja siinä edessä näki hyvin ja kuuli hyvin mitä kaikkee Cheek siinä jutteli fanien kanssa. Väkijoukko hälveni ja lopulta kävi niin, että Cheek nosti katseensa, katto mua silmiin ja sano "hei". Moikkasin ja kävelin pari askelta eteenpäin samalla avaten julistetta, johon aattelin nimmarin pyytää. Kyseessä oli Demissä ollut juliste vuodelta -09. Jotain siinä sitten juteltiin julisteesta ja siitä että se on aika vanha. Lisäks Cheek mainitsi, että on hukannu kyseisessä kuvassa olleen hupparin. Tosi söpöö, tuli semmonen fiilis, että ollaan tunnettu monta vuotta ja siinä vanhat kaverit juttelee niitä näitä. Pyysin kans äitienpäivän kunniaks nimmarin äidille ja kerroin jotain siitä, että ens syksyn konserttisalikiertueelle oon "raahaamassa" äitiä. 

 Kun kaikki oli sannu nimmarin otettiin muutama yhteiskuva. Siinä sitten astelin omalla vuorolla herran viereen ja pyysin sitä irvistään söpösti. Vastaus oli parin naurahduksen jälkeen kieltävä, Cheek ei osaa irvistää. Ei ees söpösti. No ei siinä mitään, otettiin kuva jonka jälkeen halattiin. En muista mitä siinä vielä juteltiin, sanoin että "oot huippu" ja vastaukseks sain "kiitos kun tulit". Yks kohteliaimmista ja maanläheisimmistä julkkiksista mitä oon ikinä tavannu. Oma idoli ja suuri inspiraation lähde. Jare Tiihonen. 

Meijän yhtistä en ala tähän laittaan, sori, & lisäksi pahoitteluni kuvien laadusta.