WOC2013

Aattelin että postailisin enemmänkin Vuokatista, mutta netti oli mitä oli ja jotenkin aina iltasin olin niin väsyny että ei siinä jaksanu raahautuu muutamaa sataa metrii parempien nettiyhteyksien toivossa.. Reissu oli kerrassaan mahtava! Vieläkin semmonen jalat ilmassa fiilis, enkä tässä tapauksessa tarkota semmosta "mä oon niin leija"-fiilistä vaan semmosta hyvää fiilistä jonka avulla jaksaa rutistaa seuraavat viikot ja niihin sisältyvät isostelut parilla leirillä.

Viime viikolla aika lensi kun siivillä! Omat suoritukset rastiviikolla meni  "oon tyytyväinen kunhan en oo viimenen" periaatteella, sinänsä ei kauheesti kehumista mutta omaan juoksukuntoon nähden oon ilonen että selvitin viikon kunnialla läpi. Enemmän keskityin kannustaan suomalaisii ( ja noh siinä ohella myös sveitsiläisii ja ruottalaisii ) MM-kisoissa. Menestystä tuli. Kirjottelin edellisessä postauksessa siitä upeesta tunnelmasta mikä oli aina kisapaikoilla ja ai hitsi, tunnelma vaan parani loppuu kohden. Loppuviikon kuvasaldoo, kiitokset isukille joka toimi pääosin kameramiehenä.

Se ainut päivä kun sato...

Fiilistelyä keskimatkan kisasta, oma ajatus lähti miesten kisan jälkeen jo illan keikkaan (CHEEK, Elastinen, Jukka Poika), niimpä naisten kisa meni multa vähän ohi. 

Miesten viesti, heja sverige ja ihanat ruotsalaiset, erityten Gustav (blondi). Ukraina ja jymypommi, kolmas sija, Sveitsi ja harmillinen neljäs sija ja SUOMIIII tuli viidenneks. Naisissa Suomen joukkue (josta muuten 2/3 oli pyrintöläisiä, hehe) oli toinen. Tosi huippuu!!

Naisten kisa meni jälleen kerran osittain sivusuin, tällä kertaa syynä oli tää herra jonka nimmarii ja yhteiskuvaa metsästin hampain ja kynsin. Jonas Leandersson, sprintin MM-pronssimitalisti ja uuh niin kuuma että huh huh. Tän tilanteen muistan kyl varmaa viä haudassakin, nimittäin kävelin keskelle Team Swedenin jengii, pyysin nimmarin ja kuvan, ja siinä vaiheessa kun sitä kuvaa oltiin räpsäsemäs joukkueen naissuunnistajat viitto kameran takana että "pussaa poskelle" ja oho hups niin siinä sitten tais käydä.. En valita, paras pusu mitä oon koskaan saanu :) 

Ja nimmaripaita näyttää viikon jälkeen tältä. Ainoo nimmari mikä jäi vähän kaiveleen on Simonen Nigglin, maailman parhaan naissuunnistajan ja noh sanotaanko suoraan maailman parhaan/menestyneimmän suunnistajan nimmari. 

HYVÄ SUOMI, näihin kuviin, näihin tunnelmiin!